Soveltamisala: kuulummeko lain piiriin?

Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta velvoittaa pääosin viranomaisen asemassa toimivia organisaatioita tekemään verkkopalveluistaan eli verkkosivustoista ja mobiilisovelluksista saavutettavuusvaatimusten mukaisia.

Viranomaisten lisäksi saavutettavuusvaatimukset koskevat julkisoikeudellisia laitoksia ja osaa järjestöistä. Saavutettavuusvaatimukset voivat myös koskea joidenkin organisaatioiden verkkopalveluja erityisavustuksen perusteella. Lisäksi osa yksityistä sektoria kuuluu saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Viranomaiset

Lain saavutettavuusvaatimukset velvoittavat siis ensinnäkin viranomaisia.

Viranomaisen käsitteen alle kuuluvat nämä toimijat:

• ministeriöt
• valtion virastot, kuten aluehallintovirastot, liikenne- ja viestintävirasto, Väylä-virasto ja Valtiontalouden tarkastusvirasto
• hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät
• ammattikorkeakoulut ja yliopistot
• kunnat, kuntien organisaatiot, kunnalliset liikelaitokset ja kuntayhtymät
• valtiolliset liikelaitokset, kuten Senaatti-kiinteistöt
• organisaatiot, jotka hoitavat julkista hallintotehtävää (lailla tai lain nojalla annettua tehtävää); esimerkiksi yksityiset hoitolaitokset, joille on annettu tehtäväksi hoitaa julkisia hallintotehtäviä
• itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset, joita ovat esimerkiksi Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki, Kuntien takauskeskus ja Suomen metsäkeskus
• julkisoikeudelliset yhdistykset, kun ne hoitavat julkista hallintotehtävää; esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto, ylioppilaskunnat, metsäkeskukset, Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitoyhdistykset, paliskunnat, kauppakamarit sekä kalastusalue.

Julkisoikeudelliset laitokset

Laki koskee myös julkisoikeudellisia laitoksia. Jos organisaatio ei ole viranomainen, selvitetään, onko se julkisoikeudellinen laitos. Tässä laissa julkisoikeudellisen laitoksen käsite vastaa hankintadirektiivinAvautuu uuteen ikkunaan ja hankintalainAvautuu uuteen ikkunaan määritelmää julkisoikeudellisesta laitoksesta. Käytännössä jos organisaatio on hankintalain mukainen hankintayksikkö, se kuuluu todennäköisesti myös saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Ei ole aina täysin selvää, onko jokin organisaatio julkisoikeudellinen laitos vai ei. Arvio siitä tehdään näiden kriteerien pohjalta:

1. Ensin arvioidaan, onko organisaatio itsenäinen oikeushenkilö (ei siis luonnollinen henkilö eli ihminen). Oikeushenkilöt ovat organisaatioita, joille voidaan asettaa etuja ja velvoitteita.
2. Jos kyseessä on oikeushenkilö (joka ei siis ole ihminen vaan organisaatio), arvioidaan sen toiminnan luonnetta. Jos organisaatio on perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita eikä sillä ole teollista tai kaupallista luonnetta, se voi olla julkisoikeudellinen laitos.
3. Lisäksi vähintään yhden seuraavista kriteereistä täytyy toteutua: a) toimintaa rahoittaa pääosin viranomainen (tai toinen julkisoikeudellinen laitos); tai b) johto on näiden viranomaisten valvonnan alainen; tai c) viranomaiset nimittävät yli puolet niiden hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä.

Esimerkkejä julkisoikeudellisista laitoksista, joita lain saavutettavuusvaatimukset koskevat:

• Keva
• Kunnan omistama vuokrataloyhtiö
• Kuntien elinkeinoyhtiöt
• Yliopistollisen sairaalan koulutussäätiön omistama kiinteistöosakeyhtiö
• Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö
• Maatalousyrittäjien eläkelaitos
• Suomen Erillisverkot Oy
• Helsingin Musiikkitalo Oy
• Kansallisgalleria
• Kehitysvammaliitto

Se, milloin jokin organisaatio on julkisoikeudellinen laitos, ei ole aina itsestään selvää. Sekä kansallisissa että Euroopan Unionin tuomioistuimissa on käsitelty tätä asiaa useasti. Yleensä pohdittavaksi näissä tapauksissa tulee, onko organisaatio perustettu yleistä etua varten ja etenkin se, onko sillä teollista ja kaupallista luonnetta vai ei.

Järjestöt ja saavutettavuusvaatimukset

Osa järjestöistä kuuluu saavutettavuusvaatimusten piiriin. Moni esimerkiksi STEAn avustusta saava järjestö nimittäin katsotaan julkisoikeudelliseksi laitokseksi edellä mainittujen kriteerien perusteella.

Järjestöt ovat lain määritelmän mukaisia oikeushenkilöitä, ne on yleensä perustettu yleisen edun tyydyttämiseksi eikä niillä ole kaupallista luonnetta. Jos järjestö saa viranomaiselta, kuten STEAlta tai ministeriöltä, avustusta toimintansa rahoittamiseksi vähintään puolet koko rahoituksesta, se katsotaan julkisoikeudelliseksi laitokseksi. Siten saavutettavuusvaatimukset koskevat tällaista järjestöä.

Palvelut, joita kehitetään tai käytetään viranomaisten tuella

Myös muun organisaation kuin viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen tuottama verkkosivusto tai mobiilisovellus voi kuulua saavutettavuusvaatimusten piiriin, jos sitä kehitetään tai ylläpidetään viranomaisten rahoituksella.

Jos organisaatio saa yhdeltä tai useammalta viranomaiselta jonkin tietyn verkkopalvelun kehittämiseen,  käyttöön tai ylläpitämiseen kohdennettua rahoitusta, jonka yhteenlaskettu osuus kattaa vähintään puolet kehitystyön tai ylläpidon kustannuksista, kuuluu palvelu digipalvelulain soveltamisalan piiriin. Tällöin kyseisen digipalvelun tulee täyttää saavutettavuusvaatimukset sekä sisältää saavutettavuusseloste ja sähköinen palautekanava.

Saadessaan julkista rahoitusta vähintään puolet kehitysprojektin tai vuotuisen ylläpidon kustannuksista, itse palvelun sekä rahoitetun kehitystyön lopputuloksen tulee olla saavutettavia. Tämä velvoite ei kuitenkaan säily enää sellaisille vuosille, jolloin palvelun ylläpidon tai kehitysprojektien saamien julkisten rahoitusten yhteenlaskettu osuus jää alle 50 %. Jos palvelussa tällaisina vuosina julkaistaan ei-saavutettavaa sisältöä, kannattaa asiasta kuitenkin mainita saavutettavuusselosteessa, jotta tieto välittyy myös käyttäjille.

Saavutettavuusvaatimusten täyttäminen kannattaa sisällyttää kiinteäksi osaksi projektia ja huomioida, että julkisesti rahoitetussa kehitysprojektissa myös myöhemmin havaitut saavutettavuuspuutteet tulee korjata.

Organisaation tai sen digipalvelun rahoituksen vaihtuvuus voi johtaa tilanteisiin, joissa digipalvelu on joinain vuosina lain velvoitteiden piirissä ja joinain ei. Tällaisissakaan tilanteissa saavutettavuuspuutteiden ”korjausvelan” ei kuitenkaan kannata antaa välivuosina kasvaa liian suureksi, jotta saavutettavuusvaatimusten täyttäminen ei muodostu liian työlääksi, kun palvelu palaa digipalvelulain velvoitteiden piiriin.

Kannattaa myös huomioida, että monet yleisavustusta saavat järjestöt katsotaan julkisoikeudellisiksi laitoksiksi ja siten ne kuuluvat jo sen vuoksi saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Osa yksityistä sektoria kuuluu vaatimusten piiriin

Kansallinen laki Suomessa velvoittaa laajempaa joukkoa organisaatioita kuin EU:n saavutettavuusdirektiivi, joka määrittelee minimitasoksi julkisen sektorin toimijat. Suomessa saavutettavuusvaatimukset siis ulottuvat myös osaan yksityistä sektoria:

• pankit, luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset eli finanssialan toimijat
• vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhdistykset

Lisäksi alla olevat toimijat oikeudellisesta muodosta riippumatta, kun taustalla vaikuttaa merkittävästi viranomainen:

• vesi- ja energia-alan palveluntarjoajat
• liikennepalvelujen tarjoajat
• postipalvelujen tarjoajat

Saavutettavuusvaatimukset koskevat siis näillä aloilla toimivien yritysten verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia.

Lisäksi saavutettavuusvaatimukset koskevat vahvan sähköisen tunnistamisen palveluja, käytännössä esimerkiksi pankkien verkkopankkitunnusten käyttöä verkkosivustoilla tunnistautumisessa.